Kaksi lausetta joita kuulee usein, ja jotka ovat molemmat väärin. Ensimmäinen: ”ADHD on supervoima.” Toinen: ”ADHD on häiriö, jonka kanssa opetellaan tulemaan toimeen.”
Ensimmäinen on liian kevyt. Toinen on liian raskas. Kumpikaan ei kuvaa sitä mitä oikeasti tapahtuu, ja siksi kumpikaan ei auta.
Miksi ”supervoima” on huono sana
Se on hyvää tarkoittava lause, ja moni sanoo sen sen jälkeen kun on itse päässyt jonkin yli. Ongelma on siinä, mitä se tekee sille joka ei ole.
Jos ADHD on supervoima, ja sinä olet myöhässä, laskut ovat maksamatta ja et ole aloittanut sitä asiaa jonka piti valmistua viime viikolla — niin mitä siitä seuraa? Että et osaa käyttää edes supervoimaa. Se on raskaampi taakka kuin diagnoosi.
Sana lupaa myös väärän asian. Supervoima on jotain jonka joko omistaa tai ei omista. Se ei kuvaa mitään joka vaatii olosuhteita, säätöä tai palautumista — ja juuri niitä tämä vaatii.
Miksi ”häiriö jonka kanssa tullaan toimeen” on yhtä huono
Toinen ääripää on se, että kaikki kiinnostava selitetään pois oireina. Hyperfokus on ”vaikeus siirtää huomiota”. Ideatulva on ”impulsiivisuutta”. Kriisissä toimiminen on ”riippuvuutta kiireellisyydestä”.
Kuvaukset eivät ole vääriä, mutta ne kertovat vain hinnan. Jos ihminen kuulee vuosia pelkän hinnan, hän lakkaa käyttämästä sitä mistä hän maksaa.
Ja siinä menetetään jotain oikeaa. Se että ADHD-ihminen näkee yhteyksiä joita muut eivät näe, on todellinen kyky eikä lohdutuspalkinto.
Se mikä on totta: sama ominaisuus, kaksi puolta
Tässä on se tarkempi kuvaus, ja se on samalla käyttökelpoisempi.
ADHD:ssa ydinasia on tarkkaavuuden ja vireystilan säätely, ei niiden puute. Huomio ei ole vähissä — se on huonosti ohjattavissa. Ja tästä yhdestä asiasta seuraa molemmat puolet, joka kerta.
Huomio, joka ei pysy yhdessä paikassa, on sama huomio joka käy monessa paikassa yhtä aikaa ja löytää yhteydet. Sama asia.
Vaikeus aloittaa tylsä tehtävä on sama mekanismi kuin lukittuminen kiinnostavaan. Hermosto vaatii tietyn vireystilan, ja se joko syntyy tai ei synny. Sama asia.
Reagointi ennen ajattelua on sama nopeus jolla kriisissä toimitaan silloin kun muut jähmettyvät. Sama asia.
Ideatulva josta ei valmistu mitään on sama tuotanto josta yksi idea on parempi kuin kymmenen harkittua. Sama asia.
Sinä et valitse kumman puolen saat. Sen valitsee hermostosi tila.
Mikä ratkaisee kumman puolen saat
Tämä on se kohta jossa keskustelu yleensä loppuu ja jossa sen pitäisi alkaa.
Kun hermosto on säädellyssä tilassa, ominaisuus tuottaa sen hyvän puolen. Kun se on ylikuormittunut tai lukossa, sama ominaisuus tuottaa hinnan.
Ero näkyy arjessa hyvin konkreettisesti. Levänneenä hyperfokus vie kohti jotain kiinnostavaa ja jättää jälkeensä tyytyväisyyden. Kuormittuneena sama lukittuminen on pakoa jostain sietämättömästä ja jättää jälkeensä tyhjyyden. Sama tila, eri lähtökohta, päinvastainen lopputulos.
Ja tästä seuraa se ainoa käyttökelpoinen johtopäätös koko keskustelusta: vahvuudesta ei ole hyötyä jos hermosto ei kestä. Kysymys ei ole asenteesta ADHD:ta kohtaan. Kysymys on säätövarasta.
Neljä asiaa jotka ovat oikeasti vahvuuksia
Ei siksi että ne kuulostaisivat hyvältä, vaan siksi että ne ovat mitattavia etuja oikeissa tilanteissa.
Nopeus epävarmuudessa. Kun tilanne on uusi eikä kukaan tiedä mitä tehdä, ADHD-hermosto lähtee liikkeelle. Sen arvo näkyy vasta kun tilanne on sellainen — ja silloin se näkyy heti.
Yhteyksien näkeminen. Kaksi asiaa eri aloilta yhdistyvät päässä ilman että niitä yhdistetään tietoisesti. Tätä ei voi opetella menetelmänä.
Suora puhe. Se sama impulssikontrollin keveys joka tuottaa harmia tuottaa myös sen ihmisen joka sanoo palaverissa ääneen sen minkä kaikki tietävät.
Poikkeuksellinen tuotto kun aihe osuu. Ei tasaisesti, ei ennustettavasti, mutta korkeammalla huipulla kuin useimmat pääsevät.
Huomaa mikä näissä yhdistää: kaikki ovat tilannekohtaisia. Ne eivät ole ominaisuuksia joita kannetaan mukana, vaan asioita jotka realisoituvat kun olosuhteet ovat oikeat. Siksi ”supervoima” on väärä sana ja ”kyky joka vaatii olosuhteet” on oikea.
Mitä tästä seuraa käytännössä
Lakkaa yrittämästä olla tasainen. Tasaisuus ei ole se mitä sinulta saa. Sitä tavoitellessa menetät huiput saamatta tasaisuutta tilalle.
Valitse tehtävät sen mukaan. Jos saat valita, ota se joka on uusi, kiireellinen tai vaatii yhteyksien näkemistä. Ne ovat ne joissa olet parempi kuin muut, etkä vain ”yhtä hyvä kun jaksat”.
Rakenna palautuminen, älä kuria. Se mikä erottaa hyvän ja huonon ADHD-vuoden ei ole yrittämisen määrä vaan se, kuinka nopeasti pääset takaisin säädeltyyn tilaan.
Älä ota vastaan kumpaakaan tarinaa. Et ole rikki etkä yli-ihminen. Sinulla on moottori jota kukaan ei ole opettanut ohjaamaan, ja ohjaaminen on opeteltavissa.
90 sekuntia — se harjoitus jolla vahvuuden saa käyttöön
Tämä on nostava harjoitus, ja se tehdään ennen sitä työtä johon tarvitset parhaan versiosi. Ei jälkikäteen, ei silloin kun se jo takkuaa.
1. Seiso ylös (5 sekuntia). Tätä ei tehdä istuen.
2. Kaksikymmentäviisi voimahengitystä (noin 40 sekuntia). Sisään nenän kautta voimakkaasti, ulos suun kautta rennosti ilman työntämistä. Sisäänhengitys on aktiivinen, uloshengitys tapahtuu itsestään. Reipas rytmi, laske kierrokset.
3. Pidätä keuhkot tyhjinä (15 sekuntia). Viimeisen uloshengityksen jälkeen odota rauhassa. Älä purista.
4. Yksi täysi sisäänhengitys ja aloita (20 sekuntia). Vedä keuhkot täyteen, pidätä muutama sekunti, päästä ulos — ja koske siihen työhön heti. Älä siirry välissä puhelimeen.
Se mitä tavoitellaan ei ole energia vaan se kapea kaista jolla lukittuminen onnistuu: ei liian matalalla, ei liian korkealla.
Voimakas hengitys ei sovi kaikille. Jos olet raskaana tai sinulla on epilepsia, sydänsairaus, korkea verenpaine tai vaikea hengityssairaus, kysy ensin lääkäriltäsi ja käytä sen sijaan rauhallista hengitystä. Harjoitus ei korvaa hoitoa eikä lääkitystä, eikä se ota niihin kantaa.
Join the discussion One Comment