Maanantaina se alkaa. Kaksi viikkoa menee hyvin, paremmin kuin uskoit. Sitten tulee yksi päivä jona et tee sitä, ja toinen. Kolmantena et enää avaa sitä sovellusta ollenkaan.
Ja kolme viikkoa myöhemmin aloitat alusta. Uusi järjestelmä, uusi maanantai, sama kaari.
Tämä ei ole luonteenpiirre. Se on kahden asian yhteisvaikutus, ja molemmat ovat korjattavissa — mutta vain jos ymmärtää kumpi on kumpi.
Ensimmäinen syy: aloittaminen on helppo osa
ADHD-hermosto hakee uutuutta. Uusi järjestelmä, uusi sovellus, uusi suunnitelma — se on juuri sitä mitä hermosto etsii, ja siksi aloittaminen tuntuu hyvältä.
Se ei ole itsepetosta. Se on aito vireystilan nousu. Suunnitteluvaiheessa hermosto saa täsmälleen sen mitä se tarvitsee: uutuutta, mahdollisuutta ja mielikuvan siitä ihmisestä joka tästä lähtien tekee asiat toisin.
Ja sitten uutuus loppuu. Kolmantena päivänä sama asia on jo tuttu, eikä tuttu tuota mitään. Se hetki tulee aina, ja se tulee huomattavasti aikaisemmin kuin useimmilla.
Tämä tarkoittaa jotain käytännöllistä: järjestelmä joka nojaa alun innostukseen on suunniteltu kaatumaan. Innostus oli polttoaine, ja polttoaine loppuu aina.
Toinen syy: katkos ei ole neutraali
Tässä on se kohta joka tekee ADHD:sta erilaisen kuin tavallinen ”jäi kesken”.
Kun jätät päivän väliin, tapahtuu kaksi asiaa. Ensimmäinen on tosiasia: yksi päivä jäi tekemättä. Toinen on tulkinta: taas.
Se tulkinta ei tule tyhjästä. Sen takana on vuosien sarja kaatuneita järjestelmiä, ja jokainen niistä on jättänyt saman viestin. Kymmenen kaatuneen järjestelmän jälkeen se ei ole enää ajatus vaan taustaoletus siitä millainen ihminen olet.
Ja siitä seuraa se ratkaiseva asia: jatkamisesta tulee kalliimpaa kuin aloittamisesta.
Jatkaminen tarkoittaa palaamista sen kahden tyhjän päivän ääreen ja niiden katsomista. Aloittaminen alusta tarkoittaa puhdasta pöytää ja sitä hyvää uutuuden tunnetta. Hermosto valitsee jälkimmäisen joka kerta, eikä se ole heikkoutta vaan täysin ennustettavaa.
Sinä et aloita alusta siksi ettet osaisi jatkaa. Aloitat alusta siksi että alusta aloittaminen tuntuu paremmalta kuin epäonnistumisensa katsominen.
Miksi sarjat ja putket tekevät tästä pahempaa
Lähes jokainen tapasovellus laskee putkia. Se näyttää montako päivää olet onnistunut peräkkäin, ja se motivoi — kunnes se katkeaa.
Sinä hetkenä kun luku nollautuu, tapahtuu kaksi asiaa. Menetät sen mitä olit kerännyt, ja saat näkyvän numeron joka kertoo epäonnistumisesta. Se on suunniteltu motivoimaan, ja ADHD-hermostolle se toimii täsmälleen päinvastoin.
Sama koskee kaikkea joka näyttää tyhjät ruudut: kalenterinäkymää jossa on aukkoja, listaa jossa on rasteja ja rasteja jotka puuttuvat.
Mikä muuttaa tämän
Rakenna se niin että se selviää huonosta päivästä
Tämä on koko juttu yhdessä lauseessa. Jos harjoitus, rutiini tai järjestelmä ei onnistu myös sinä päivänä jona nukuit neljä tuntia ja olet myöhässä, se ei ole rutiini vaan hyvän päivän luksus.
Käytännössä se tarkoittaa, että mitoitus tehdään huonoimman päivän mukaan, ei parhaan. Puolitoista minuuttia mahtuu mihin tahansa aamuun. Kaksikymmentä minuuttia ei.
Se tuntuu naurettavan pieneltä kun sen suunnittelee hyvänä päivänä. Se on tarkoitus.
Älä laske sarjoja
Poista putkilaskurit näkyvistä. Jos käytät sovellusta joka näyttää niitä, etsi asetus jolla sen saa pois — ja jos sitä ei ole, se sovellus ei ole sinulle.
Se mitä kannattaa laskea, on kokonaismäärä. ”Olet tehnyt tämän 34 kertaa” ei mene rikki katkoksesta. ”12 päivää putkeen” menee.
Tee paluusta oletus, älä poikkeus
Päätä etukäteen mitä teet kun jätät väliin — koska jätät, ja se on tiedossa jo nyt.
Sääntö voi olla näin yksinkertainen: seuraava kerta on seuraava kerta. Ei korvaavaa suoritusta, ei tuplausta, ei uutta alkua. Jatkat siitä mihin jäit, ja väliin jäänyt päivä pysyy väliin jääneenä päivänä.
Tämä kuulostaa itsestäänselvältä. Se ei ole, koska useimmat järjestelmät opettavat päinvastaista.
Lopeta ennen kuin uutuus loppuu
Vastoin intuitiota, mutta tehokas: kun huomaat että jokin sujuu erityisen hyvin, älä lisää siihen mitään. Älä pidennä, älä laajenna, älä lisää toista asiaa perään.
Se on se hetki jossa suurin osa hyvistä alkuista tapetaan. Innostus houkuttelee kasvattamaan, kasvatettu versio ei enää mahdu huonoon päivään, ja seuraava huono päivä kaataa koko rakennelman.
Se mitä tästä pitää ymmärtää itsestä
Aloittamisen helppous on ADHD:n varjopuoli, mutta se on saman ominaisuuden varjopuoli joka tekee sinusta hyvän uusissa avauksissa, kriiseissä ja kaikessa mikä vaatii nopeaa liikkeellelähtöä.
Sinä et tarvitse vähemmän innostusta. Sinä tarvitset rakenteen joka ei ole riippuvainen siitä.
Ja niin kauan kuin palaat, mikään ei ole mennyt hukkaan. Kolmekymmentä kertaa kolmen kuukauden aikana on kolmekymmentä kertaa, vaikka väliin olisi jäänyt kaksikymmentä päivää. Se on enemmän kuin nolla kertaa, ja se on paljon enemmän kuin viisi täydellistä päivää joiden jälkeen lopetit.
90 sekuntia — se paluuharjoitus
Tämä on tarkoitettu tehtäväksi silloin kun palaat tauon jälkeen. Se ei ole hengitysharjoitus siinä mielessä kuin muut; sen tehtävä on katkaista se tulkinta joka tekee paluusta raskaan.
1. Sano se ääneen (10 sekuntia). ”Jäin pois kahdeksi viikoksi. Nyt jatkan.” Ei selitystä, ei syytä, ei lupausta ettei toistu. Vain tosiasia ja jatko.
2. Kuusi kierrosta neljä sisään, kahdeksan ulos (noin 70 sekuntia). Sisään nenän kautta laskien neljään, ulos laskien kahdeksaan. Laske kierrokset.
3. Tee se pienin mahdollinen versio (10 sekuntia). Älä tee sitä versiota jonka suunnittelit alun perin. Tee se versio joka mahtuu tähän päivään, vaikka se olisi naurettavan pieni. Sen tarkoitus ei ole tuottaa tulosta vaan katkaista tauko.
Huomenna teet saman. Ja jos et tee, teet ylihuomenna.
Rauhallinen hengitys pitkällä uloshengityksellä sopii valtaosalle. Jos olet raskaana tai sinulla on epilepsia, sydänsairaus tai vaikea hengityssairaus, keskustele lääkärisi kanssa ennen säännöllistä harjoittelua. Harjoitus ei korvaa hoitoa eikä lääkitystä, eikä se ota niihin kantaa.
Join the discussion One Comment