Sinulla on ollut bullet journal. Sinulla on ollut Notion. Sinulla on ollut paperikalenteri, kolme sovellusta ja se yksi järjestelmä josta ystäväsi puhui innoissaan. Jokainen toimi noin kaksi viikkoa. Se ei ole sattumaa, eikä se ole sinun vikasi.
Kalenteri on työkalu, joka olettaa yhden asian: että se joka avaa sen, kykenee sillä hetkellä toimimaan. Kalenteri kertoo mitä pitäisi tehdä. Se ei kerro mitään siitä, miten saat itsesi siihen tilaan jossa tekeminen onnistuu.
ADHD-arjessa juuri se väli on koko ongelma.
Tieto ei ole koskaan ollut se puuttuva pala
Aloitetaan siitä epämukavasta havainnosta, jonka jokainen ADHD-ihminen tunnistaa: sinä tiedät mitä pitäisi tehdä. Tiedät sen tarkasti. Osaisit neuvoa toista ihmistä samassa tilanteessa erinomaisesti. Silti istut siinä etkä aloita.
Tästä seuraa se yleisin ja tuhoisin päätelmä: jos tiedän mitä pitää tehdä enkä silti tee, vika on luonteessani. Olen laiska. En yritä tarpeeksi.
Päätelmä on väärä, ja se on väärä hyvin tarkasti määriteltävällä tavalla. ADHD:ssa ydinhaaste on vireystilan ja tunnetilan säätely, ei tiedonkäsittely. Aloittaminen, jatkaminen ja loppuun saattaminen kaatuvat hermoston tilaan. Ne eivät kaadu ymmärrykseen, motivaatioon eivätkä hyvään tahtoon.
Kalenteri korjaa ymmärrystä. Se on erinomainen työkalu ongelmaan, jota sinulla ei ole.
Sinä et tarvitse uutta kalenteria. Sinä tarvitset uuden hermoston tilan, josta käsin mikä tahansa kalenteri toimii.
Kolme kohtaa joissa järjestelmä oikeasti hajoaa
1. Siirtymä, ei tehtävä
Katso tarkkaan mihin päiväsi kaatuu. Se ei yleensä kaadu tehtävän keskelle. Kun olet päässyt kiinni, työ sujuu ja usein sujuu poikkeuksellisen hyvin.
Se kaatuu väliin. Palaverin ja seuraavan asian väliin. Sähköpostin ja raportin väliin. Kotiin tulon ja illan väliin. Siirtymä vaatii sen saman säätötoiminnon, joka ADHD:lla on kuormittunein: vireystilan siirtämisen tilasta toiseen.
Kalenteri ei näe siirtymiä. Se näyttää lohkoja jotka ovat kiinni toisissaan, ikään kuin ihminen olisi ohjelma joka vaihtaa tehtävää ilman kustannusta. Jokainen siirtymä maksaa, ja ADHD-hermostolla se maksaa enemmän.
2. Kaksi minuuttia ja neljä tuntia näyttävät samalta
Aikasokeus on ADHD:n vähiten ymmärretty piirre. Kyse ei ole siitä, ettet osaisi lukea kelloa. Kyse on siitä, että aika ei tunnu miltään ennen kuin se on jo mennyt.
Tästä seuraa kaksi asiaa yhtä aikaa. Suunnittelet päivääsi kolme kertaa liikaa, koska jokainen tehtävä tuntuu pieneltä. Ja lykkäät viiden minuutin asiaa viikon, koska sekin tuntuu isolta kun et ole siinä tilassa jossa aloittaminen onnistuu.
Kalenteri, johon on merkitty enemmän kuin päivään mahtuu, ei ole suunnitelma. Se on lista todisteita epäonnistumisesta, ja se odottaa sinua joka aamu.
3. Ensimmäinen huono päivä nollaa kaiken
Tämä on se kohta jossa järjestelmä ei vain petä vaan kuolee. Kaksi viikkoa on sujunut. Tulee yksi päivä jona et merkitse mitään. Sitten toinen.
Kolmantena päivänä et enää avaa kalenteria, koska sen avaaminen tarkoittaisi kahden tyhjän päivän katsomista. Järjestelmästä on tullut syyllisyyden lähde, ja syyllisyyttä vältetään. Se ei ole heikkoutta vaan täysin normaalia ihmiskäyttäytymistä.
Useimmat tuottavuusjärjestelmät on suunniteltu käyttäjälle joka ei koskaan jätä väliin. Sellaista käyttäjää ei ole olemassa.
Miksi ”yritä vähän enemmän” tekee tästä pahempaa
Tavallinen vastaus kaatuneeseen järjestelmään on tiukempi järjestelmä. Enemmän rakennetta, enemmän muistutuksia, enemmän kuria.
Se on ymmärrettävää mutta se kääntyy itseään vastaan. Jokainen kaatunut järjestelmä jättää jälkeensä saman viestin: tämäkään ei toiminut, eli minussa on jotain vikaa. Kymmenen kaatunutta järjestelmää myöhemmin se viesti ei ole enää ajatus vaan taustaoletus.
Ja se taustaoletus tekee aloittamisesta vaikeampaa kuin mikään yksittäinen tehtävä, koska aloittaminen tarkoittaa nyt riskiä epäonnistua taas.
Mitä tilalle: kolme muutosta jotka eivät ole uusi järjestelmä
Merkitse siirtymät, älä tehtäviä
Jos merkitset kalenteriin vain yhden uuden asian, merkitse tämä: viisi minuuttia ennen jokaista vaihtoa. Ei tehtävää siihen, vaan tyhjää. Se viisi minuuttia on se kohta jossa hermosto ehtii vaihtaa vaihdetta.
Suurin osa myöhästymisistä, unohduksista ja aloittamattomista töistä syntyy siinä välissä johon ei ole varattu mitään.
Kolme asiaa, ei kolmetoista
Kirjoita päivälle kolme asiaa. Ei enempää. Jos teet ne, päivä on onnistunut — myös silloin kun tunnet että olisi pitänyt tehdä enemmän.
Tämä tuntuu aluksi väärältä, koska tehtävää on oikeasti enemmän kuin kolme. Mutta lista jonka voi saada valmiiksi opettaa hermostolle jotain mitä lista jota ei voi saada valmiiksi ei koskaan opeta: että sinä olet ihminen joka saa asioita valmiiksi.
Ei nollausta, ei sarjoja
Älä laske putkia. Älä käytä sovellusta joka näyttää montako päivää olet onnistunut peräkkäin. Se on ADHD-hermostolle ansa: sarja motivoi kunnes se katkeaa, ja kun se katkeaa, motivaatio menee sen mukana.
Katkos ei nollaa mitään. Jatkat siitä mihin jäit, ilman että aloitat alusta.
Se yksi asia joka pitää tehdä ennen kalenterin avaamista
Tässä on käytännön ero. Älä avaa kalenteria siinä tilassa jossa satut olemaan. Vaihda tila ensin, avaa kalenteri sitten.
Se kuulostaa pikkumaiselta erolta. Se ei ole. Kierroksilla oleva ihminen katsoo listaa ja näkee mahdottomuuden. Sama ihminen, sama lista, rauhoittunut hermosto — ja lista näyttää asioilta jotka voi tehdä järjestyksessä.
90 sekuntia ennen päivän avaamista
Tee tämä istuen, ennen kuin katsot kalenteria, puhelinta tai sähköpostia.
1. Kaksi täyttä tyhjennystä (15 sekuntia). Hengitä sisään nenän kautta. Päästä ulos suun kautta niin pitkälle että keuhkot ovat oikeasti tyhjät. Kahdesti.
2. Kuusi kierrosta neljä sisään, kuusi ulos (noin 60 sekuntia). Sisään nenän kautta laskien neljään, ulos laskien kuuteen. Uloshengitys on ohut ja hallittu. Laske kierrokset — laskeminen on osa harjoitusta, koska se antaa mielelle tehtävän.
3. Nimeä kolme asiaa ääneen (15 sekuntia). Sano ääneen kolme asiaa jotka teet tänään. Ääneen, ei mielessä. Vasta sitten avaa kalenteri.
Ero ei ole siinä että päivä olisi kevyempi. Ero on siinä, että katsot sitä ihmisenä joka päättää, et ihmisenä joka reagoi.
Kalenteri ei ole vihollinen
Mikään tässä ei tarkoita ettei kalenteria kannata pitää. Kannattaa. Ulkoinen muisti on ADHD:lla arvokkaampi kuin useimmille.
Mutta kalenteri on kartta, ei moottori. Kartta kertoo minne mennään. Se ei liikuta autoa. Kun olet vuosia yrittänyt korjata liikkumattoman auton ostamalla parempia karttoja, on ymmärrettävää päätellä ettei kartoista ole apua.
Aloita moottorista. Kartta on jo hyllyssä.
Rauhallinen hengitys pitkällä uloshengityksellä sopii valtaosalle. Jos olet raskaana tai sinulla on epilepsia, sydänsairaus tai vaikea hengityssairaus, keskustele lääkärisi kanssa ennen säännöllistä harjoittelua. Harjoitus ei korvaa hoitoa eikä lääkitystä, eikä se ota niihin kantaa.
Join the discussion 6 Comments